KKO:1989:13
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus, Konkurssirikos
- Tapausvuosi
- 1989
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R87/712
- Taltio
- 381
- Esittelypäivä
Ään.
Osakeyhtiön toimitusjohtaja, joka oli rikoslain 39 luvun 3 §:n 3 kohdan nojalla tuomittu rangaistukseen konkurssin viivyttämisen käsittävästä kevytmielisenä velallisena tehdystä konkurssirikoksesta, ei ollut aiheuttanut valtiolle velkojana rikosvahinkona korvattavaa vahinkoa sen johdosta, että osakeyhtiön liikevaihtoverot olivat jääneet yhtiön häviötilan ajalta maksamatta.
RL 39 luku 3 § 3 kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Vaatimukset Ylitornion kihlakunnanoikeudessa
Virallisen syyttäjän vaadittua A:n tuomitsemista rangaistukseen muun ohessa kevytmielisenä velallisena tehdystä konkurssirikoksesta, koska A oli kevään 1983 ja 17.10.1984 välisenä aikana Ylitorniossa 17.10.1984 konkurssiin asetetun A Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana yhtiön tultua sellaiseen häviötilaan, että A:n olisi pitänyt käsittää yhtiö kykenemättömäksi täyttämään sitoumuksensa, viivyttääkseen konkurssiin joutumista jatkanut elinkeinoa, Lapin lääninverovirasto on yhtynyt syytteeseen ja vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan valtiolle A Oy:n häviötilassa ollessa liikevaihtoverojen erääntymisellä aiheutettu vahinko 206.625,90 markkaa 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämispäivästä 21.1.1986 lukien. Siinä tapauksessa, että vahingonkorvausta ei voitaisi tuomita valtiolle, lääninverovirasto on vaatinut sen tuomitsemista yhtiön konkurssipesälle. Lisäksi lääninverovirasto on vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.
Kihlakunnanoikeuden päätös 16.9.1986
Kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A:n olisi pitänyt käsittää itsensä kykenemättömäksi täyttämään sitoumuksensa yhtiön jouduttua sellaiseen häviötilaan, että se 17.10.1984 asetettiin konkurssiin. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kevytmielisenä velallisena tehtyä konkurssirikosta koskevan syytteen ja siihen liittyvän vahingonkorvausvaatimuksen.
Rovaniemen hovioikeuden päätös 10.9.1987
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi muun muassa syyttäjä ja lääninverovirasto olivat saattaneet asian, on toimitettuaan suullisen käsittelyn lausunut päätöksessään seuraavaa:
A Oy, jonka toiminta jo vuodesta 1980 oli tuottanut tappiota, ei ollut kevään 1983 jälkeen kyennyt suorittamaan valtiolle muun muassa liikevaihtoveroja, joiden määrä konkurssin alkamiseen mennessä oli noussut 206.625 markaksi 90 penniksi. Yhtiö oli viimeistään keväällä 1983 tullut sellaiseen häviötilaan, että A:n olisi pitänyt käsittää yhtiö kykenemättömäksi täyttämään sitoumuksensa. Yhtiön häviötilasta huolimatta A oli viivyttääkseen yhtiön konkurssiin joutumista jatkanut yhtiön liiketoimintaa ja sillä aikaa ottanut lainaksi rahaa ja tavaraa. Yhtiön, joka oli asetettu konkurssiin 17.10.1984, ei ollut näytetty täysin tyydyttäneen velkojiaan. Sen vuoksi hovioikeus on rikoslain 39 luvun 3 §:n 3 kohdan nojalla tuominnut A:n rangaistukseen kevytmielisenä velallisena tehdystä konkurssirikoksesta. Sitä vastoin hovioikeus on hylännyt lääninveroviraston vahingonkorvausvaatimuksen katsoen jääneen näyttämättä, että tuosta konkurssirikoksesta olisi yhtiön velkojille aiheutunut korvattavaa vahinkoa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 16.12.1987. Valituksessaan lääninverovirasto on toistanut alemmissa oikeuksissa esittämänsä vaatimukset.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Vastauksessaan A on sen varalta, että hänet velvoitettaisiin suorittamaan vahingonkorvausta, katsonut, että korvausta tulisi sovitella.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Virkaa toimittava esittelijäneuvos Lahti: Korkein oikeus lausunee:
Perusteluina
A on A Oy:n toimitusjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana yhtiön tultua keväällä 1983 sellaiseen häviötilaan, että A:n olisi pitänyt käsittää yhtiö kykenemättömäksi täyttämään sitoumuksensa, viivyttääkseen yhtiön konkurssiin joutumista jatkanut yhtiön liiketoimintaa ja sillä aikaa ottanut lainaksi rahaa ja tavaraa. Yhtiön, joka oli 17.10.1984 asetettu konkurssiin, ei ollut näytetty täysin tyydyttäneen velkojiaan. Sen johdosta A on tuomittu kevytmielisenä velallisena tehdystä konkurssirikoksesta rangaistukseen. Yhtiö oli häviötilaan joutumisensa jälkeen velkaantunut muun muassa siten, että yhtiön liiketoiminnasta valtiolle suoritettava 206.625,90 markan liikevaihtovero oli jäänyt maksamatta. Tämän liikevaihtoveron maksamatta jättämisen on katsottava johtuneen mainitusta valtioon velkojana kohdistuneesta konkurssirikoksesta, joten A on vahingosta valtiolle korvausvelvollinen. Asiassa ei ole esitetty sellaisia erityisiä syitä, joiden vuoksi A:n maksettavaa korvausta olisi kohtuullista vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla alentaa.
Päätöslauselmana
Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin valtion vahingonkorvausvaatimus A:n kevytmielisenä velallisena tehdystä konkurssirikoksesta on hylätty. A velvoitetaan suorittamaan valtiolle vahingonkorvaukseksi 206.625 markkaa 90 penniä 16 prosentin korkoineen vaatimuksen esittämisestä 21.1.1986 lukien ja korvaamaan Lapin lääninveroviraston oikeudenkäyntikulut täällä 500 markalla.
Oikeusneuvos Jalanko: Hyväksyn mietinnön.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko (eri mieltä), Nybergh, Lehtonen ja Tulenheimo-Takki